Paino-originaalien valmistuksessa jatkuvasti uudistuva ja rutiineja helpottava tekniikka tuli vain hyödyksi.
Tuota valmistusvaihetta on kuitenkin aina edeltänyt se miksi-vaihe. On tarvittu taustatyötä ja luovuutta kehittämään se varsinainen idea.
Nykyisin mikään ei saisi maksaa ja aikataulutus on nipistetty usein minimiin. Nyt kirjoitan siitä minkälaista on tehdä luovaa työtä, jos siihen voi oikeasti panostaa.
Tarvitaan luonnollisestikin inspiraatiota ja kimmokkeita, joiden pohjalta voi kehittää uutta ja omaperäistä.
Ideoinnin ja luovan työn apuna on käytetty perinteisesti hyvän yleissivistyksen lisäksi erilaisia menetelmiä paperille raapustelusta teatterissa ja konserteissa ja erilaisissa tapahtumissa käynteihin ja moninaisten materiaalien hypistelyyn. Jos rahat ja aika ovat riittäneet, matkailu on avartanut sopivasti.
Kaikenlainen rauhallinen katselu ja tarkkailu, ei hosuminen, on elintärkeää jokaiselle. - Miksei sitten luovaa työtä tekevälle? Harvassa ovat ne nerot, jotka suoltavat mahtavia toimivia ideoita ilman syventävää taustatyötä. Luulenpa, ettei heitä edes ole. Pitkään elänyt kokenut ihminen saattaa saada tavallista nopeammin hyviä oivalluksia, koska hän on elämänsä aikana joutunut ja pyrkinyt tilanteisiin, joista hän ammentaa myöhemmin, sieltä alitajunnasta.
Heti kun netti alkoi tulla yleiseen käyttöön, valitettavan moni alkoi korvata ideoinnin kopsaamalla internetin mittavasta valikoimasta sopivaa kuvamateriaalia tai tekstiä omiin tarkoituksiinsa - jopa julkaistavaksi asti. Siinä eivät tekijänoikeudet merkinneet mitään!
Muistan opettaessani graafisiksi suunnittelijoiksi valmistuvia nuoria, kuinka he yhtäkkiä eivät enää tehneetkään tutkimustyötä haastattelemalla ihmisiä, käymällä kirjastoissa ja alan liikkeissä tai muuten tutkimalla ympäristöään. Mukavuudenhalu kasvoi ja oli helppo katsella hakusanan perusteella valmiiksi pureskeltua materiaalia.
Jos ideat ja kuvamateriaalit imuroidaan netistä ja ehkä vähän työstetään digitaalisesti, tuloksena saattaa olla sama kuin japanilaiset tai korealaiset autot: Teknisesti saattavat toimia, mutta design on kökköä ja persoonatonta. Kyllähän niillä ajaa, mutta onko niissä "sitä jotain"?
Sitäpaitsi jos suunnittelu alkaa koneella, ajatukset eivät solju luontevasti. Mihin on jäänyt luonnostelu kynällä ja paperilla? Jo sana luonnostelu kuvaa kuinka luonnollista se olisi.
Eräs entinen opiskelijani kertoi, kuinka hänelle ensin naurettiin mainostoimistossa, koska hän teki ensin luonnoksia käsin paperille. Vanhanaikaisena pitivät. Sittemmin naurajat ovat jääneet paino-originaalien valmistajiksi tai pikkuilmoitusten laatijoiksi ja tämä mainitsemani opiskelija on AD:nä jo muualla.
Luen juuri Wayne W. Dyerin kirjaa "Elää omilla ehdoilla". Siinä puhutaan mm. siitä kuinka huippusuorituksiin pääsevät urheilijat eivät ajattele suoritusta sitä tehdessään. Kaikki ikäänkuin sujuu luontevasti ilman että jokaista vaihetta mietitään erikseen. Sama pätee kaikkeen mitä ihminen haluaa tehdä hyvin.
Anna ajatusten soljua ja kynän liukua.
Ideoinnissa ei minkään tekniikan hallinta tai sen rajoitukset pidä olla esteenä, eikä varsinkaan putkinäkö. Jotkut sanovat saavansa hyviä ideoita ihan näytöllä istuessaan. "Juu, blogeista katson ja instagrammista."
Minkälaisia olisivat oivallukset, jos sama ihminen ammentaisi elämästä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti